Alkaliteetti
Pitoisuus yli 60 mg/l HCO3 pienentää riskiä korroosiolle jakelukoneistossa.
Alkaliteetti kuvaa veden puskurikapasiteettia ja on emäksisesti käyttäytyvien yhdisteiden – hydroksidi, karbonaatti ja bikarbonaatti – summa. Mitä korkeampi alkaliteetti arvo on sen pienempi ominaisuus vedellä on reagoida metalleihin. Suuri alkaliteetti yhdessä kalsiumin kanssa lisää kalkkisaostumien muodostumista lämminvesilaitteisiin. Haittaa voidaan vähentää alentamalla pH-arvoa.
Alumiini, Al
Alumiinin laatutavoite talousvedelle on enintään 200 µg/l.
Voi pohjavedessä indikoida alumiinin irtautumista maa-aineksista veden happamuuden (pH < 5,5) johdosta. Saattaa aiheuttaa jäänteiden kerääntymistä jakelukoneistoon. Juomaveden alumiinilla epäillään olevan yhteys eräisiin neurologisiin häiriöihin, mutta pitävää tutkimusnäyttöä asiasta ei ole. Alumiini on neurotoksista aivoissa.
Ammonium, NH4
Ammoniumin laatutavoite talousvedelle on enintään 0,5 mg/l (0,4 mg/l NH4-N).
Kohonnut pitoisuus saattaa indikoida vaikutuksia jätevedestä tai vastaavasta. Esiintyy tavallisimmin hapenpuutteen yhteydessä. Tämä nostaa nitriitin muodostumisen riskiä, erityisesti suodattimissa ja pitkissä vesijohtoverkoissa. Korkeat pitoisuudet voivat aiheuttaa hajuhaittaa ja voimakasta nitriitin esiintymistä (korkea nitriittipitoisuus voi olla vaaraksi terveydelle, lue lisää Nitriitti otsikon alla).
Antimoni, Sb
Pitoisuuksia, jotka ylittävät 0,005 mg/l pidetään terveydelle vaarallisina.
Antimonia esiintyy luonnonvesissä yleensä hyvin vähäisiä määriä. Talousveteen sitä saattaa joutua kiinteistöjen putkistojen juotosaineena käytetystä antimonitina seoksesta. Havaitut pitoisuudet talousvedessä ovat olleet yleensä alle 4 µg/l. Antimoni voi olla teollisuuden aiheuttamaa saastumista, kaatopaikan saasteesta tai puhdistuslaitoksen jätevedestä tulevaa saastetta.
Arsenikki, As
Pitoisuuksia, jotka ylittävät 0,01 mg/l (10 µg/l) pidetään terveydelle vaarallisina.
Saattaa indikoida saastumislähteen läheisyydestä. Kalliokaivoissa syy on useimmiten luonnollinen (sulfidimineraali). Mahdollisesti riski kroonisille terveyshaitoille pidempiaikaisen altistumisen johdosta. Vettä ei tulisi käyttää juomaksi tai elintarvikkeiden käsittelyyn raja arvon ylittyessä. Arseeni on karsinogeeninen aine.
Lyijy, Pb
Pitoisuuksia, jotka ylittävät 0,01 mg/l (10 µg/l) pidetään terveydelle vaarallisina.
Kohonneiden arvojen syynä on usein lyijypitoisten materiaalien korroosio, vanhemmissa kiinteistöasennuksissa. Voi myös olla indikaattori teollisuuspäästöistä, kaatopaikkojen saasteista tms. Mahdollisesti riski kroonisille terveyshaitoille pidempiaikaisen altistumisen johdosta, erityisesti pienille lapsille. Vettä ei tulisi käyttää juomaksi tai elintarvikkeiden käsittelyyn.
Fluoridi, F-
Pitoisuuksia, jotka ylittävät 1,5 mg/l pidetään terveydelle haitallisina.
Pitoisuuksia, jotka ylittävät 6 mg/l pidetään terveydelle vaarallisina.
Koronnut fluoridipitoisuus voi aiheuttaa värjääntymisiä hammaskiilteeseen (fluoroosi). Korkeammat pitoisuudet voivat aiheuttaa fluorin kerääntymistä luustoon (osteofluoroosi). Vettä ei pidä käyttää juomavetenä, eikä elintarvikkeiden käsittelyyn.
<0,8 mg/l
Rajallinen kariessuoja.
0,8-1,2 mg/l
Kariesta ehkäisevä vaikutus.
1,3-1,5 mg/l
Kariesta ehkäisevä vaikutus. Vettä ei kuitenkaan tulisi antaa enemmissä määrin alle 1,5-vuotiaille lapsille.
1,6-4,0 mg/l
Kariesta ehkäisevä vaikutus. Vettä ei kuitenkaan tulisi antaa enemmissä määrin alle 1,5-vuotiaille lapsille.
4,1-5,9 mg/l
Tulisi antaa ainoastaan rajoitetusti alle 7-vuotiaille lapsille ja yksittäistapauksissa alle 1,5 vuotiaille lapsille.
>6,0 mg/l
Juomavesi luokitellaan käyttökelvottomaksi eikä tulisi käyttää ruuanlaittoon tai juomaksi.
Fosfaatti, PO4
Pitoisuuksia, jotka ylittävät 0,6 mg/l pidetään terveydelle haitallisina.
Saattaa indikoida viemärin, lannoitusten tai muun saastumislähteen läheisyydestä. Kyseessä voi myös olla luonnollinen geologinen lähde.
Väri
Vesiä, joiden pitoisuudet ylittävät 5 mg Pt/l pidetään käyttökelvollisina esteettisin huomautuksin.
Veden väri johtuu yleisesti värillisistä orgaanisista yhdisteistä kuten humushapoista. Myös metallit, kuten rauta ja mangaani, aiheuttavat veden väriluvun kasvua. Monet haitalliset raskasmetallit ja orgaaniset yhdisteet sitoutuvat humushappoihin. Veden värillisyys on paitsi esteettinen ongelma myös tekninen haittatekijä.
Rauta, Fe
Raudan laatutavoite talousvedelle on enintään 200 µg/l.
Aiheuttaa jäännöksiä, värjääntymistä ja makua. Voi aiheuttaa hajuhaittaa. Saattaa vahingoittaa tekstiilejä pesussa ja tukkia vesijohtoja. Rauta ei aiheuta terveyshaittoja sellaisina pitoisuuksina, jolloin veden nauttiminen sen ulkonäön ja maun perusteella olisi mahdollista. Hyvin suurina pitoisuuksina rauta ärsyttää ruoansulatuskanavaa.
COD-Mn, orgaaninen aine humus
Pitoisuuksia yli 5 mg/l pidetään käyttökelpoisina esteettisellä huomautuksella.
Vesi sisältää orgaanista materiaalia, joka saattaa aiheuttaa haju-, maku- tai värihaittaa. Indikoi pintavesien vaikutusta. Veden humus ei ole sellaisenaan terveydelle haitallista, mutta se aiheuttaa veteen väriä ja mutamaista makua sekä keitettäessä saostumia. Välillisesti humus
voi heikentää veden terveydellistä laatua kuluttamalla desinfiointikemikaalia hapettumiseen, jolloin desinfiointiteho heikkenee.
Kadmium, Cd
Pitoisuuksia yli 0,001 mg/l pidetään käyttökelpoisina terveydelle haitallisella huomautuksella.
Kadmiumin terveysperusteinen enimmäisarvo on 5,0 µg/l
Kadmium on elimistöön kertyvä myrkyllinen raskasmetalli. Kadmium rikastuu iän myötä munuaisiin ja sen biologinen puoliintumisaika ihmisen elimistössä on pitkä, 10 – 35 vuotta. Pitkäaikaisaltistuksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti munuaisiin, jossa kadmium vaikuttaa haitallisesti munuaisten eritystoimintaan.
Kalsium, Ca
Pitoisuuksia yli 100 mg/l pidetään käyttökelpoisina teknisellä huomautuksella.
Kalsium on ihmiselle välttämätön hivenaine. Kalsiumin elimistölle haitalliset määrät ovat huomattavasti suurempia kuin pitoisuudet, joissa kalsium aiheuttaa teknisiä tai esteettisiä haittoja. Talousveden liian pienet tai liian suuret kalsiumpitoisuudet saattavat aiheuttaa kalsiumkarbonaatin yli- tai alikyllästymistilan, minkä seurauksena talousvesi reagoi putkimateriaalin kanssa aiheuttaen veteen laatuvirheitä. Suuret kalsiumpitoisuudet aiheuttavat saostumia lämminvesilaitteisiin ja lisäävät pesuaineiden kulutusta.
Kalium, K
Pitoisuuksia yli 12 mg/l pidetään käyttökelpoisina huomautuksella.
Saattaa kaivovedessä indikoida saasteiden vaikutusta. Voi myös tulla luonnosta, kallioperäisestä alkulähteestä.
Kloridi, CL
Kloridin laatutavoite talousvedelle on enintään 100 mg/l.
Klorideilla ei tiedetä olevan haitallisia terveysvaikutuksia, mutta ne aiheuttavat makua veteen 200-300 mg/l pitoisuuksina. Kloridi lisää
veden korroosiovaikutusta, jos pitoisuus on kymmeniä milligrammoja litrassa.
Kloridin laatutavoite talousvedelle on enintään 250 mg/l, mikä perustuu arvioituun makukynnykseen. Korroosio-ongelmien välttämiseksi on kuitenkin pyrittävä selvästi pienempään kloridipitoisuuteen. Saattaa nopeuttaa korroosion esiintymistä. Pitoisuus, joka ylittää 50 mg/l voi indikoida vaikutusta suolaisesta pohjavedestä, viemäristä, jätteistä, tiesuolasta tai tiestön hulevedestä. Korkeat pitoisuudet voivat aiheuttaa makuhaittaa.
Konduktiviteetti, sähkönjohtavuus
Veden sähkönjohtavuus kuvaa veteen liuenneiden mineraalisuolojen määrää.
Koska sähkönjohtavuus kuvaa ainoastaan suolojen kokonaismäärää, sen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä veden terveydellisistä vaikutuksista. Talousveden sähkönjohtokyvyn laatutavoite on 2500 µS/cm (250 mS/m). Korroosio-ongelmien välttämiseksi olisi hyvä pyrkiä pienempään sähkönjohtavuuteen.
Kupari, Cu
Kuparin laatutavoite talousvedelle on enintään 2 mg/l.
Seurausta kupariputkien korroosiosta. Saattaa aiheuttaa saniteettikalusteiden värjääntymistä, myös hiusten värjääntymistä (pesun yhteydessä). Korkeammat pitoisuudet voivat aiheuttaa ripulia, erityisesti herkille lapsille. Esteettiset ja tekniset haitat kuin yllä. Vesi (kylmävesi) tulisi valuttaa muutaman minuutin ajan ennen juomista tai ruuanvalmistusta, pidemmän veden käyttämättömyyden jälkeen sekä uusien asennuksien yhteydessä.
Kromi, Cr
Kromin laatutavoite talousvedelle on enintään 50 µg/l.
Voi indikoida teollisuuspäästöistä, jätteistä tms. Krooniset terveyshaitat eivät ole tunnettuja, mutta ei voida poissulkea. Raja-arvon tarkoitus on pienentää juomaveden osuutta kromin kokonaissaantiin. Vesijohtoveteen kromia voi liueta kiinteistöjen vesikalusteisiin käytetyistä metalliseoksista tai joistakin vedenkäsittelykemikaaleista.
Haju
- Selkeä – Käyttökelpoista esteettisellä huomautuksella. Heikko haju indikoi haittavaikutusta. Normaalisti tehdään arvio tutkimuksen jälkeen lämpötilassa 20°C, mutta voidaan pyydettäessä, syystä johtuen (esim. valitus) suorittaa 50°C.
- Vahva – Ei käyttökelpoista terveydelle vaarallista. Arvio tehdään jos vieras haju indikoi veden saastumista siinä määrin ettei sitä tule käyttää juomavetenä.
Veden hajulle löytyy useimmiten luonnollinen selitys. Vaikutukset saattavat olla peräisin maasta, sammaleesta, mudasta tai järvivedestä. Raudan esiintyminen saattaa aiheuttaa hajua, joka korkeiden pitoisuuksien johdosta on jopa vastenmielistä (muistuttaa juureksien tai tallien hajua). Tavallinen haitta on rikkivedyn esiintyminen, joka aiheuttaa mätää kananmunaa muistuttavan hajun. Jos haju selkeästi indikoi vieraan aineen esiintymistä tai on todella vastenmielinen, ei vettä pidä käyttää juomavetenä.
Magnesium, Mg
Magnesium on ihmiselle välttämätön hivenaine. Korkea magnesiumpitoisuus aiheuttaa epämiellyttävää makua veteen. Lisäksi se nostaa veden kovuutta ja voi aiheuttaa saostumia lämminvesijärjestelmissä.
Makuvaihtelujen riski.
Mangaani, Mn
Mangaanin laatutavoite talousvedelle on enintään 100 µg/l.
Liiallinen mangaani aiheuttaa veteen ja siitä valmistettuihin juomiin epämiellyttävää makua, kerrostumia saniteetti- ja talouskalusteisiin sekä pyykin tahraantumista. Jo hyvin pienetkin veden mangaanipitoisuudet (20 µg/l) voivat synnyttää kerrostumia vedenjakelulaitteisiin ja ns. mangaanibakteerit edesauttavat näiden saostumien synnyssä. Ajoittain liikkeelle lähtevät saostumat voivat esiintyä nokimaisina hiutaleina tai rasvamaisina muodostumina, joiden tahraava vaikutus on hyvin voimakas. Mangaani on neurotoksinen metalli. Sitä on pidetty juomavedessä saatuna vain vähän toksisena, mutta uudet tutkimustulokset viittaavat siihen, että se on haitallista erityisesti lapsille.
Natrium, Na
Natriumin laatutavoite talousvedelle on enintään 200 mg/l
Talousveden natrium on peräisin joko raakavedestä tai vedenkäsittelykemikaaleista (sooda, lipeä, ioninvaihtimen elvytyssuola). Vanhoilla merenpohja-alueilla kaivovesien natriumpitoisuus voi olla 50-100 mg/l, mutta tavallisesti pinta- ja pohjavesien natriumpitoisuus on alle 5 mg/l.
Saattaa indikoida suolavesijäännöksestä tai merivedestä. Voi myös aiheutua ionivaihdosta natriumin kanssa. Korkeammat pitoisuudet voivat aiheuttaa makumuutoksia. . Talousvedestä saatava natrium, joka korkeimmillaan voi olla 100-200 mg päivässä, edustaa hyvin pientä osaa kokonaissaannista. Henkilöiden, joiden terveydentila edellyttää vähänatriumista ruokavaliota, olisi hyvä tietää veden natriumpitoisuus.
Nitraatti, NO3
Nitraatin terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 50 mg/l
Nitraattia voi joutua raakavesiin lannoitteista sekä typpeä sisältävien aineiden
hajoamisen ja hapettumisen seurauksena. Vettä ei tule antaa alle 1-vuotiaille lapsille, veren hapenottokyvyn huononemisen mahdollisuuden vuoksi.
Nitriitti, NO2
Nitriitin terveysperusteinen enimmäisarvo käyttäjän hanasta otettavalle talousvedelle on 0,5 mg/l
Saattaa indikoida saasteen vaikutusta. Nitriittiä muodostuu typpiyhdisteiden (mm. ammoniumin) epätäydellisen hapettumisen seurauksena. Sen esiintyminen talousvedessä on aina merkki bakteeritoiminnasta joko vedenottamossa tai vesijohdoissa.
Nikkeli, Ni
Nikkelin terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 20 µg/l.
Nikkeliä on raakavedessä yleensä niukasti. Sitä voi kuitenkin olla pohja- ja porakaivovesissä enimmäisarvoa (20 µg/l) suurempina pitoisuuksina alueilla, joilla maaperässä on nikkelipitoisia mineraaleja. Nikkeliä saattaa joutua vesiin myös teollisuusjätevesien mukana tai sitä voi liueta nikkeliä sisältävistä kiinteistöjen vesikalusteista.
pH
Arvoja alle 6,5 pidetään käyttökelvollisina huomautuksella.
Arvoja yli 10,5 pidetään käyttökelvottomina terveydelle haitallisina.
Alhaiset pH-arvot lisäävät korroosion riskiä putkistoissa, joka voi lisätä metallien esiintymistä juomavedessä. Voi indikoida pinta- tai pohjaveden pinnan vaikutusta. pH-arvon tulisi olla välillä 6,5-9,0. Pitoisuudet yli 10,5 ovat luultavimmin alkalisten aineiden liika-annostuksesta tai kalkkimuodostumien irtoamisesta sementtipäällysteisistä putkista. Saattaa aiheuttaa ärsyyntymistä silmissä sekä limakalvoissa. Vettä ei tulisi käyttää juomavetenä.
Radon, Rn
Yksityisessä käytössä olevien kaivojen talousveden radonin enimmäispitoisuus on 1000 Bq/l
Vaarana terveyshaitat. Vettä ei saa käyttää juomavetenä tai elintarvikkeiden käsittelyyn. Suurin vaara on radonpitoisen ilman sisään hengittäminen, esim. suihkussa. Radon vedestä yhdistettynä maa-aineksista ja rakennusmateriaaleista voi aiheuttaa korkeita arvoja sisäilmassa. Yksittäisessä asunnossa voi pitoisuuksia pienentää voimakkaalla tuuletuksella radonerottimessa tai muilla keinoilla. Arvojen kohoamista voidaan välttää erittyneen kaasun ulkotiloihin saattamisella.
Seleeni, Se
Seleenin terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 10 µg/l.
Seleeniä pidetään ihmiselle välttämättömänä hivenaineena. Sekä seleenin puute että sen liikasaanti aiheuttavat terveyshaittaa. Suurilla annoksilla seleeni on maksatoksista ja vaikuttaa hiuksiin (hiusten lähtö) ja kynsiin.
Sulfaatti, SO4
Sulfaatin terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 250 mg/l.
Sulfaateilla on suurina annoksina (yli 500 mg/l juomavedessä) ulostava (laksatiivinen) vaikutus. Yli 1000 mg/l pitoisuudella laksatiivinen vaikutus tulee lähes jokaiselle. Korroosio-ongelmien välttämiseksi olisi pyrittävä pienempään sulfaattipitoisuuteen kuten esimerkiksi alle 150 mg/l.
Uraani, U
Uraanin terveysperusteinen enimmäisarvo talousvedessä on 30 µg/l.
Saattaa esiintyä luonnollisesti pohjavedessä. Epidemiologiset tutkimukset sekä eläinkokeet osoittavat, että uraanin esiintyminen juomavedessä voi vaikuttaa munuaisten toimintaan. Uraanin kemialliset ominaisuudet vaikuttavat munuaisten toimintaan, ei säteily. Luonnon uraani on radioaktiivista, mutta sen haitallisuus talousvedessä terveyden kannalta perustuu sen kemialliseen toksisuuteen. Suurilla pitoisuuksilla uraani on haitallinen myös radioaktiivisena aineena.
Kokonaiskovuus
Veden kovuus aiheutuu pääasiassa liuenneesta kalsiumista ja magnesiumista. Saattaa aiheuttaa saastumista johtoihin, astioihin ja kiinteistöasennuksiin, erityisesti lämmitysten yhteydessä. Vahingoittaa tekstiilejä pesussa.
Kovuus mmol/l
Hyvin pehmeä < 0,5
Pehmeä 0,5 – 1,0
Keskikova 1 – 2
Kova 2 – 4
Hyvin kova > 4
Turbiditeetti
Pitoisuuksia yli 3 FNU pidetään käyttökelpoisina huomautuksella.
Osoittaa veden sameuden. Syy erillaisuuksiin olisi aina tutkittava. Indikoi pintaveden vaikutuksia.
Escherichia coli (E. coli)
Laatuvaatimus: 0 pmy/100 ml, (pmy = pesäkettä muodostava yksikkö)
Arvoja yli 10 pmy/100 ml pidetään käyttökelvottomina terveysvaarojen takia.
E. coli -bakteeri ilmentää tuoretta suolistoperäistä saastumista ja on peräisin lähes yksinomaan ihmisten tai tasalämpöisten eläinten ulosteesta. Laatuvaatimus edellyttää, että talousvedessä ei ole E. coli -bakteereita 100 ml:ssa. Talousvedessä E. coli -bakteeria on ainoastaan saastumistilanteissa, jolloin välittömät toimenpiteet ovat tarpeen esiintymisen syyn ja laajuuden selvittämiseksi
sekä veden käyttäjiä uhkaavien terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Tällaisia toimenpiteitä ovat tilanteesta tiedottaminen, kehotus veden keittämisestä, pikainen desinfioinnin käynnistäminen tai tehostaminen sekä verkoston puhdistaminen
huuhtelun ja tarpeen vaatiessa tehokloorauksen (> 5 mg/l klooria) avulla.
Koliformiset bakteerit
Laatutavoite: 0 pmy/100 ml, (pmy = pesäkettä muodostava yksikkö)
Pitoisuudet yli 100 pmy/100 ml pidetään käyttökelvottomina terveydelle haitallisina.
Koliformiset bakteerit, E. coli -bakteeria lukuun ottamatta, saattavat olla peräisin muualtakin kuin ihmisten ja tasalämpöisten eläinten ulosteista kuten esimerkiksi kasveista, maasta tai teollisuusjätevesistä. Tämän vuoksi koliformisten bakteerien esiintymistä ei voida pitää suolistoperäisen saastumisen osoituksena. Koliformisten bakteerien esiintyminen ilmentää veden yleistä mikrobiologista laatua
ja voi olla osoitus esimerkiksi ympäristöperäisestä likaantumisesta tai veden huonosta vaihtuvuudesta.
Enterokokki bakteerit
Laatutavoite: 0 pmy/100 ml, (pmy = pesäkettä muodostava yksikkö)
Suolistoperäisten enterokokkien määritystä käytetään yleisesti veden suolistoperäisen saastumisen indikaattorina. Suolistoperäisiä enterokokkeja esiintyy ihmisten ja tasalämpöisten eläinten ulosteissa. Joitakin enterokokkiryhmän lajeja on tavattu myös maaperässä ja pintavesissä. Runsaat enterokokkilöydökset yhdessä E.coli -bakteerilöydösten kanssa viittaavat yleensä tuoreeseen, todennäköisesti
jäteveden aiheuttamaan saastumiseen. Jos enterokokkeja on paljon enemmän kuin E. coli -bakteereja, voi kyseessä olla eläinperäinen tai jo aikaisemmin tapahtunut saastuminen.
Viljeltävät mikro-organismit (22 °C, 3 vrk)
Pitoisuudet yli 1000 pmy/ml pidetään käyttökelpoisina terveydellisellä huomautuksella.
Indikoi saastumista vedestä tai maa-aineksista joka ei ole ulosteperäistä.
